Valmis teossarja

Kolmen taulun teossarja valmistui eilen. Se koostuu kolmesta akryylilla maalatusta muotokuvasta; Piispa Henrikistä, Vlad Seivästäjästä sekä Elizabeth Bathotysta.

Ensimmäinen muotokuva olikin Piispa Henrik, jonka maalasin ensin vapaa-ajallani omaksi huvikseni, mutta kun tuli ilmi että olisi hyvä maalata teossarja halusin jatkaa samalla ilmeellä ja tematiikalla. Aluksi harkitsin että olisin maalannut kolme muotokuvaa ikoneista tai pyhimyksistä kristinuskossa, mutta myöhemmin koin pakottavan tarpeen laajentaa tematiikkaa. Pääpiirteittäin kuvien tarkoitus on silti olla vain muotokuvia eikä niillä ole varsinaista sanomaa, eikä mitään suurta ideaa. Halusin vain tuoda muotokuvilla omaa estetiikkaani esiin henkilöillä jotka minua kiinnostavat. Päätin siis valita kaksi muuta historiallista hahmoja jotka minulle ovat kiinnostavimipia, ja molemmat olivat sattumalta romanialaisia kuninkaallisia. Vlad Seivästäjänä tunnettu ruhtinas tai muilla nimillä tunnettu Vlad Tepes tai Vlad Dracula oli 1400-luvulla pelätty tyranni joka seivästi elävältä yli 50000 ihmistä, ja oli alkuperäinen inspiraatio Bram Stokerin vampyyriklassikkoon Draculaan. Elizabeth Bathory oli myös Romanialainen kuningatar eri aikakaudelta joka uskoi kylpemällä neitsyiden veressä hän pysyisi ikuisesti nuorena.

Maalaukset syntyivät kohtalaisen nopeasti ja kivuttomasti, ja koen niiden onnistuneen hyvin. Halusin korostaa omaa tyyliäni kuvissa jättämällä silmien pupillit pois, käyttämällä kylmän harmaata väriä ihona ja vanhentamalla ihoa huomattavasti jättäen hahmoihin lähes anorektisen vaikutelman. Koulun piirustuksen opettaja joka oli keskittynyt anotomisesti tarkkaan työhön antoi tauluista viime viikolla palautetta jonka pohjalta parantelin yksityiskohtia, sommitelmaa ja kokonaisuutta yhtenäisemmäksi värin kautta. Jokaisella taululla on oma värinsä. Sininen, vihreä ja punainen erottaen harmauden ja valuman tuoman tekstuurin ja toisiaan muistuttavat kasvot toisistaan tarpeeksi että ne voitiin nähdä eri hahmoina. Vahva kasvojen tekstuuri ja tyyli toi hahmojen ilmeet hyvikin lähelle toisiaan.

Itse olen hyvin tyytyväinen tauluihin ja koen että ne kiteyttää tyylini mainiosti.

Piispa Henrik

Elizabeth Bathory 

Vlad Seivästäjä

Matka Tallinnaan

Vapun aikoihin saimme mahdollisuuden matkata ilmaiseksi Tallinnaan koulun ryhmän kanssa, ja koska me emme olleet aikaisemmin saaneet aikaiseksi Tonjisin ja Martan kanssa Tallinnaan matkata puheista huolimatta otimme mahdollisuuden vastaan. Lähdimme vähän ennen kahdeksaa aamulla sunnuntaina ja saavuimme noin puoli 11 Tallinnaan. 

Ensimmäinen kohteemme ryhmän kanssa, joka koostui meistä sekä kahdesta muusta oppilaasta ja opettajasta oli Kumu-taidemuseo, joka oli upea. Mindblowing on oikea sana kuvaamaan kaiken sen taiteen määrää. Saimme itsenäisesti tutkia museota, joka koostui kolmesta kerroksesta. Ennen kierrosta oli meidän pakko syödä leivät ja juoda espressot, mutta sen jälkeen kipusimme ensimmäisenä ylempään kerrokseen joka koostui käsitetaiteesta 60-luvulta. Ollakseni täysin rehellinen inhoan käsitetaidetta, ja vaikka näyttely ei ollut mitenkään erityisen köyhä ei se silti herättänyt sisälläni mitään muuta kuin turhautumista ja närkästymistä. Olen ehkä vanhoollinen, mutta en suostu nielemään ajatusmaailmaa ''mikä tahansa voi olla taidetta'' ja vaikka käsitetaide onkin ehkä silti tyylikkäämpi ilmaisunmuoto ekstreemeinpään moderniin taiteeseen verrattaessa ei se silti ole omaan silmääni mitään juhlimisen arvoista. Onneksi 4. kerros oli kaikkea muuta kuin tylsää tai turhaa...

4. kerroksessa oli Neuvostotaidetta toisen maailmansodan jälkeen. Se oli kerrassaan upeaa. Olen aina ollut kiinnostunut erilaisista poliittisesti poikkeavista valtioista ja kansoista kuten natsi-Saksa, CCCP jne joten kolme suurta mielenkiinnon aihettani lyöttäytyi yhteen; historia, taide ja politiikka. Erilaiset taulut, julisteet ja videohaastattelut näyttelyssä oli äärimmäisen mielenkiintoisia ja sai minut miettimään kommunismia ja sosialismia erilaisesta perspektiivistä, vaikkei kyllä mitenkään positiivisemmin. Ehkä enemmän henkisellä tasolla, sillä aihe on muutenkin ollut paljon kielen päällä virolaisten ja latvialaisten ystävieni kanssa joilla on oma henkilökohtainen perspektiivinsä. 

3. kerroksessa oli Virolaista klassista taidetta, vaikkakin suurin osa teoksista olikin käytännössä saksalaista kädenjälkeä, jotka olivat vain asuneet Virossa. Siitä huolimatta näyttely oli erittäin vaikuttava. Koen että nykyään klassiselle taiteelle ei anneta tarpeeksi arvoa, ja vaikka edistys ja kokeellisuus kaikessa on tärkeää, ei silti pitäisi käsitellä klassista taidetta ''vanhaksi, konservatiiviksesi tai turhaksi''. Äärimmäisiä taidonnäytteitä siitä mihin ihminen käsillään pystyy, ja käsittämättömän suurta taitoa vaativia teoksia. Inspiroivaa, kerrassaan. On terveellistä tarkastella yli äyräiden vuotavaa taidegalleriaa, tuntea itsensä surkeaksi omista taidoistaan ja sen jälkeen ottaa itseään niskasta kiinni, ja jatkaa harjoittelua ja työtään.

Kuvia näyttelystä otin paljonkin, mutta koska kuvia oli parisataa päätin napata omia henkilökohtaisia suosikkeja. 

Kumun jälkeen kävelimme Tallinnan keskustan läpi, ja nappasimme Wok and Walk-ruokaketjun ravintolasta aasialaista wokkia päivälliseksi. Olin lähes tuohtunut siitä ettei kyseistä ruokaketjua löydy Suomesta, se oli herkullista. Kävellessämme ja samalla syöden kävelimme vanhan kaupungin läpi seuraavaan kohteeseemme, vanhaan paperipainomuseoon johon meille oltiin järjestetty kierros. Meidät otti vastaan nuori, mainiosti englantia puhuva nainen joka toi meidät painomuseon pääkallopaikalle vanhassa kaupungissa; vanhaan kiviseen kirkkoon jonka sisustus oli keskiaikaista ja vanhasta puusta koottua, ikoneita täynnä. Pienessä katedraalissa istuessamme nainen kertoi kirkon historiasta, sen perustajasta ja heidän päämäärästään instituutiona suojella luontoa sekä kuolevia kulttuureja. Lyhyen ja ytimekkään luennon jälkeen kiersimme kirkon ja painomuseon tiloja, ja lähin viittaus paikkaan oli Tylypahka. Museo oli äärimmäisen maanläheinen, romanttinen, pieni, soma ja kotoinen. Pieniä purkkeja, ikoneita, ihme naruja ja vempeleitä roikkui jokaisesta raosta ja kaikkia käytettiin vieläkin. Sisäpihalla oli pieni katos kanoille ja pääsimme pyörähtämään katolla josta näimme hieman vanhaa kaupunkia sisältä päin. Kierroksen päätteeksi saimme itse painaa paperia, jonka sisään oltiin ripoteltu siemeniä, joten asetellessa sen multaan siitä kasvaa kasveja. 

Kierroksen päätyttyä opettaja ja kaksi muuta opiskelijaa päätti lähteä takaisin Tarttoon, mutta me päätimme jäädä. Pyörimme ympäri vanhaa kaupunkia, ja kävimme erilaisissa kahviloissa ja kuppiloissa. Illalla menimme Kaapelitehdasta muistuttavaan rakennukseen nimeltä Telliskivi syömään, jonka jälkeen tulimme junalla takaisin Tarttoon. Upea reissu.

Viimeiset pari viikkoa

Tajusin juuri etten ollut kirjoittanut viime viikolla blogia, joten yritän tiivistää tapahtumat viimeiseltä parilta viikolta.

Viime viikko kului monin tavoin normaalisti mitä tulee maalaukseen tai lehtiprojektiin. Maalauksessa sain omakuvan valmiiksi ja tein yhden ylimääräisenkin työn siinä ohessa. Lehtiprojekti on ollut todella hiljainen, oletin paljon enemmän toimintaa ja häsläystä sen suhteen. Olen varautunut tekemään kirjoituksen ja tarjoamaan kuvat artikkeliin mutta uskoisin että siihen osallisuuteni pähkinänkuoressa rajoittuukin, mutta tämä ei ole ongelma sillä taitto ja muu tietokoneella tehtävä työ ei ole omaa osaamisalaani ollenkaan... Typografia etenee tehtävä tehtävältä, eikä siinäkään varsinaisesti ole mitään uutta. Viime torstaina meillä alkoi paper modeling-kurssi, joka koostui paperin taittelusta. Aluksi olin kiinnostunut ideasta ja menin kurssille avoimin mielin mutta parin tunnin oppitunnin jälkeen totesin ettei se ollut millään tasolla oma juttuni, tai edes jotain mistä nauttisin millään tasolla. Tekotapani tai edes käteni ei ole tehty käsittelemään paperia ja taittelemaan paperista erilaisia asioita. Jo parin tunnin jälkeen turhautumisasteeni oli niin korkealla että jättäydyin kurssista pois. Tarvitsin muutenkin enemmän aikaa teossarjan maalaamiseen... Sääli vaan että paperitaiton opettaja oli hyvin mukava ja hyvä opettaja. Teossarjan aloitin tällä viikolla, ja päätin tehdä sen Piispa Henrikin muotokuvan ympärille. Halusin jatkaa muotokuvien tekoa, joten valitsin kaksi muuta itseäni kiinnostavaa historiallista hahmoa; Vlad seivästäjän ja Elizabeth Bathoryn. Olen saanut myös yhden maalauksen opettajan arvioimaan töitäni ja antamaan palautetta teoksia työstäessä, joten saan ulkopuolisen neuvoja ja näkemyksiä mikä auttaa paljon. Työt ovat edenneet hyvää vauhtia ja luulen saavani ne valmiiksi ensi viikon aikana. Sain myös kaksi kappaletta valmiiksi painomuseon mainosta varten; yhden rauhallisen ja kesäisen jazz kitara fiilistelyn, ja yhden rennon elektronisen kappaleen, jotka molemmat saivat hyvän vastaanoton.

Vapaa aika on kulunut Marleenen ja Tonjisin kanssa, katsoen elokuvia ja pyörien ympäri Tarttoa. Harkitsemme myös että lähtisimme sunnuntaina käymään Tallinnassa Tonjisin kanssa, mutta se ei ole vielä varmaa... Aika asunnolla kuluu omia musiikkiprojekteja hoitaen. Värjäsin myös tukkani siniseksi, ehkä se symbolisoi nyt jonkinlaista itsenäistymistä. Kokonaisvaltaisesti kaikki menee mainiosti, mutta aika kuluu todella nopeasti. On vielä paljon asioita joita täytyy tehdä ja on enää kolme viikkoa jäljellä... Vaikka pieni koti-ikävä hiipii ja uusi korkkaamaton asunto Tampereella kutkuttaa ja takaisin Suomeen pääseminen yritän parhaani mukaan kanavoida kaiken energian siihen että otan reissusta kaiken irti minkä pystyn

Laiska pääsiäinen

Viime viikko tuntui kuluvan hujauksessa, ja oudointa on se että olen reissun osalta jo puolivälissä. Tuntuu ettei mikään projekti ole edes alkanut kunnolla vielä, ja että olisin ollut paikalla vasta pari viikkoa. Maanantai oli jälleen vapaata, mutta tapasin silloin erään suomalaisen opiskelijan Siirin, joka oli ollut aikaisemmassa lehtiprojektissa mukana ja hän antoi hyviä neuvoja siihen mitä tulee odottaa. Kuulema ajan suhteen ei kannata olla turhan varovainen, ja kaikki kannattaa tehdä mahdollisimman valmiiksi sillä lehden desing, fontti, templte etc tulee muuttumaan useita kertoja. Tämän olen huomannut viikon aikana olevan totuuden siemenestä koostuva väite...

Tiistaina typografia-tunnilla pääsin hieman eteenpäin tehtävissä, mutta silti photoshopin käyttö tympii mutta niinkuin aikaisemmin jo totesin on minun turha illustratoria enää tässä vaiheessa avata. Kurssi ei ehkä ole kaikista lähellä omaa sydäntäni, mutta kyllä siitä saa ainakin sommittelun kannalta jotain irti. Typografian jälkeen vietin myös aikaa latvialaisen vaihto-oppilaan kanssa, jonka kanssa ollaan tultu hyvin toimeen ja vietetty paljon aikaa koulun ulkopuolella.

Keskiviikon lehtiprojekti toi taas kokonaan uuden lähtöviivan projektille. Teema on muuttunut useaan otteeseen, mutta ilmeisesti nyt tekemäni juttu on päätetty. Aluksi esitetty 90-luvun punk muoti siirtyi hetkellisesti juttuun punk-festivaalista Jokelassa, ja nyt muiden projektiin osallistuneiden pyynnöstä lopullinen juttu on punk bändistäni Pseudosta, sillä lehti tarvitsee jutun jostain henkilöstä tai juurikin bändistä. Tämä käy minulle, tälläinen shameless self promoting.

Torstai ja toki pääsiäinen oli vapaata, ja viikonloppu kului leppoisasti. Tänään maanantaina on taas vapaa-päivä, joten koitan saada maalauskurssin rästit suomeen takaisin. Ave ehdotti että koska minulla ei tällä hetkellä ole muita tehtäviä kuin lehtiprojekti, maalausta, typografiaa ja torstaina alkava paper-modeling kurssi voisin tehdä jonkinlaisen sarjan piirtämällä tai maalaamalla, ja hän valitsisi jonkin opettajan antamaan palautetta töistä. Nyt on enää siis tarve valita tekotapa ja aihe...

Vaikka kuulostaakin siltä että tehtävää ei ole kovin paljoa, on oloni silti uupunut. Tiedä häntä, miksi näin on. Ehkä se on vaan vaihe, ja on pakko tehdä hommia että herää. Toivottavasti en ole tulossa kipeäksi, sillä nivelet ja lihakset ovat olleet pari päivää todella jumissa... Tällä hetkellä ei voi tehdä muuta kun vetää kahvia naamariin ja tehdä tehtävät suomeen valmiiksi. Ehkä tällä taka-talvellakin on osuutta asiaan.

Projektit saavat tuulta alleen

Maanantai oli jälleen vapaata, joten käytin aikani tehden lisää asioita liittyen siviilipalvelukseen ja työstin painomuseon mainoksen kappaletta. Tartton läpi kulkevaa jokea pitkin on myös mahtavaa päästä lenkkeilemään, nyt kun ilmat lämpenee ja aurinko paistaa. Kevät tulee, kevät tulee! Tiistaina koulupäivä kului typografian parissa. Aiheena oli 5 erilaista julistetta ja postikorttia mihin piti luoda erilaisia fontteja. Koska minulla ei ole aikaisempaa kokemusta indesingista eikä opettajalla ole aikaa sen enempää ohjelmaa opettaa, teen tehtävät photoshopilla. Tämä on jokseenkin haasteellista mutta ensimmäiset tehtävät toimi tarpeeksi hyvin että saan silti siitä jotain irti, ja tehtävät ovat tasoltaan tarvittavan korkealla. Olen tutustunut tutorien lisäksi suomalaiseen tyttöön koulussa, joka osaa neuvoa hieman ympäriinsä Marleenen lisäksi, ja kävimme yhdessä kahvilla tiistaina typografian jälkeen. Keskiviikkona lehtiprojektia jatkettiin eteenpäin, ja ryhmä saapui koolle etsimään itsenäisesti erilaisia template-pohjia lehdelle ja suunnittelemaan lehden kokonaiskuvaa ja ilmettä, 90-luvun do it yourself-teemalla, hipstermäisillä piirteillä. Ehdotin tekeväni jutun 90-luvun punk-kulttuurin do it yourself-asenteesta, jossa ideana olisi kirpputoreilta ostettavat vaatteet ja niiden muokkaaminen itse mieleisekseen. Muu ryhmä kannusti ideaa! Ryhmässä olevat Mark ja Margus ovat avuliaasti antaneet tietää missä mennään projektin suhteen. Tapasin myös latvialaiset vaihto-oppilaat tunnilla, joiden kanssa juttu lähti heti luistamaan! Torstaina silti lehtiprojekti kallistui päälaelleen, kun ryhmän johtaja ja pääeditori hylkäsi idean 90-luvun tematiikasta ja vaihtoi aiheen 60- ja 70-lukuun. Tämä aiheutti pientä hämmennystä mutta facebook-ryhmässä asiaa setvittiin hyvää tahtia. Bing-kääntäjään turvautumalla osallistuin itse keskusteluihin erityisesti oman työni kääntämisen suhteen. Pääeditori painotti että tekemäni kirjoitus käännettäisiin lopulta Viroksi, mutta yritin vedota siihen että on mahdollista että tulevaisuudessa saatan käyttää kyseistä lehteä esimerkkinä työnhaussa kyseiselle alalle jos ikinä sinnepäin päätyisin, ja olisi suuri vaiva jos kirjoittamani juttu olisi viroksi eikä englanniksi. Suoraa vastausta en ole vielä saanut, mutta asia varmasti selkenee tulevaisuudessa. Torstai iltana minä, Emmi ja Marleen mentiin Marleenen asunnolle kokkaamaan kanaa ja riisiä ja katsomaan kauhuelokuvaa! Perjantaina maalaustunnilla sain valmiiksi muotokuvan piispa Henrikistä, johon opettaja oli hyvin tyytyväinen. Seuraava tehtävä jonka aloitin (ja sain melkein valmiiksi puolessa tunnissa) on muotokuva itsestä julkimona. Päätin tehdä ekspressiivisen maalauksen itsestäni ''lavavarusteissani'', eli meikeissä mitä käytän keikoilla bändini kanssa. Maalaustunnin jälkeen lehtiryhmä antoi uuden teeman lehteen, joka on käytännössä täysin vapaa, mutta se pitää toteuttaa 60- ja 70-luvun tematiikalla ja ilmeellä. Tämä käy minulle hyvin, nyt pitää enää löytää kiinnostava aihe.

Piispa Henrik

Kanaa ja riisiä

Kevät alkoi, niin myös kouluhommat (27.3-31.3)

Viikonlopun jälkeen maanantai oli vapaata, mutten tehnyt mitään ihmeellistä. Kävin ostoksilla, lenkkeilin ja hoidin muita koulun ulkopuolisia asioita. Tiistaina menimme käymään Aparaatilla ja saimme kattavan kierroksen painomuseosta, mistä meidän tulisi tehdä mainos. Museo oli todella mielenkiintoinen, ja osa tavarasta oli jopa 1800-luvulta asti. Koko museo sijaitsi siis vanhassa Neuvostoliiton aikaisessa tehtaassa joten siinä oli samanaikaisesti rujoutta mutta silti lämpöä, jonka vapaaehtoistyötä tekevät ihmiset museossa tuovat mukanaan. Heidän esittelemänsä painot ja siinä käytettävät metodit muistuttivat paljonkin grafiikkaa, ja myöhemmin selvisi että tehtaassa oli tiloja missä voisi kohopainoa tehdä! Kierroksen aikana opas vei meidät läpi museon ja tehtaan, missä he valmistavat custom-lehtiöitä kierrätettyistä kirjoista. Paperinkin teosta näytettiin esimerkki. Museolla oli myös oma kirjastonsa, joka oli pieni, kaksikerroksinen taianomainen komero jossa oli 6 metrin korkeuteen nouseva kirjahylly täynnä vanhoja kirjoja jotka oli myynnissä 2€ kappale. Kirjasto muistutti Harry Potter elokuvassa nähtävää taikasauvakauppaa. Kierroksen päätyttyä päätimme antaa oppaalle viikko aikaa tehdä karkea lista asioista mitä hän toivoo mainoksessa painotettavan ja esitettävän, ja tapaamme hänet uudelleen ensi viikolla. Alustavasti sovittiin 3D-opiskelijoiden kanssa että he olisivat päävastuussa videosta ja editoinnista Emmin kanssa, minä tarjoan musiikit. On mahtavaa saada viimein soveltaa musiikkia näihin projekteihin, joten vastuullani on luoda musiikki alusta loppuun videoon, ettei heidän tarvitsisi käyttää tylsiä vapaasti käytettäviä hissimusiikkeja.

Aparaatin sisäpiha

Keskiviikkona aloitettiin lehtiprojekti. Tulin 2 tuntia ajoissa koululle tietämättömänä siitä että tunti alkaisi vasta hieman ennen 11, mutta saatuani tästä Avelta kuulla päätin hyväksyä kohtaloni ja käydä hakemassa kahvia ja odotella. Opiskelijoiden ja opettajan saapuessa paikalle ei suurta kommunikaatiota opiskelijoiden kanssa ollut. Tai siis ei yhtään. Opettaja kyllä mieluusti tulkkasi minulle ja oli auttavana kätenä alustavassa keskustelussa siitä miten projekti lähtisi käynti. Tarkoituksena olisi siis päättää lehden teema. Ruokatauon jälkeen klo 13 pääsi jengi vauhtiin, mutta ikävä kyllä vieläkin viroksi. Opettaja pyysi yhtä oppilaista kertomaan minulle missä mennään, ja sovittiin että minut lisättäisiin facebook-ryhmään missä pysyisin ajan tasalla. Sekin kyllä viroksi mutta ihan miten vaan. Opettaja pyysi kotiin lähtiessäni että katsoisin erilaisia pohjia lehden taittoon ensi viikoksi.

25.3 Virossa muistetaan heitä ketkä lähetettiin Siperiaan työleireille

Seuraavana päivänä tein vapaaehtoisesti maalausta ylhäällä tornissa. Aurinko oli virkistävä ja koko miljöö oli inspiroiva. Hetken hengähtäessä pystyi ihastella Tarttoa ja taas jatkaa. Paljon vettä käyttäessä lattia lainehti mustaa vettä... Onneksi Marleenin tullessa katsomaan miten hommat sujui hän nauraen auttoi siivouksessa. Aihe hahmottui iltapäivän loppupuolella ja päätin maalata muotokuvan piispa Henrikistä. Maalattuani pohjan valmiiksi piti rientää luennolle jossa saisin kuulla tarkemmin aikaisemmalta ryhmältä jotka olivat saaneet lehden valmiiksi mitä odottaa projektilta. Viroksi sekin oli... Paikalla piti olla suomalainen tyttö keneltä olisin kysellyt omalla kielelläni mitä odottaa mutta hän ei päässyt paikalle. Ehkä tavoitan hänet vielä. Luennon päätyttyä yksi oman projektini oppilaista kertoi minulle lehden aiheeksi tulevan hipster-mielinen ekologinen elämäntyylilehti. Kuulostaa ihan hyvältä omaan korvaani.






Tänään jatkoin piispa Henrikin muotokuvaa, joka etenee hyvää vauhtia. Opettaja kannusti ja kehui paljon työtä, ja toivoo minun tekevän samankaltaisia kuvia lisää. Ehkä teenkin!

Ensiaskeleet koulussa (21-24.3.)

Antaa palaa... 

Tiistaina koululle saapuessamme Marleenen opastamana tapaamme Aven, joka auttavaisesti avartaa kuvaa siitä mitä meidän olisi mahdollista tehdä opiskelun aikana. Ensimmäisenä puheeksi tulee mahdollisuus osallistua projektiin jonka päämääränä on luoda lehti. Sivuntaitto ja tekstien kirjoittelu ei ollut sitä mitä odotin, mutta avoimin mielin Emmin kanssa todettiin lehtiprojektiin osallistumisen olevan hyvä vaihtoehto. Ensi keskiviikkona projekti alkaa alusta uudella ryhmällä mihin me liitymme. Tässä vaiheessa siitä on siis vaikea sanoa enempää. Toivon vaan että yhteistyö muiden oppilaiden kanssa on sujuvaa enkä astu kenenkään varpaille projektin aikana. Ave myös mainitsi eräästä lehtipainomosta josta pitäisi tehdä mainos videon muodossa. Menisimme myöhemmin päivällä pyörähtämään tehtaalla.

Tuli ilmi että tunteja ei ollut kovin paljon varattuna vielä tälle viikolle ja Aven tapaamisen jälkeen minulla ja Emmillä oli 3 tuntia tyhjää aikaa ennen tehtaalla vierailua. Ruokakaupan kautta, jossa sorruin ostamaan vain mehua ja nuudelia sillä en tajua mitä muut paketit sisältää menin kämpälle lepäilemään.

Painotehdas sijaisti Aparaat-nimisessä tehdasalueessa joka muistutti hyvinkin paljon Kaapelitehdasta Helsingissä. Tekisimme projektin joko yhdessä tai erikseen kahden suomalaisen 3D-opiskelijan kanssa. Varsinainen kierros ympäri tehdasta sijoitettiin ensi viikon tiistaille, mutta tuli selkeäksi että tehtävä oli hyvinkin vapaamuotoinen. Olen myös saanut ymmärtää että tulevan lukujärjestyksen selventyessä minulla on mahdollisuus valita mitä projekteja teen ja mitkä jätän väliin. 

Keskiviikko oli tyhjää täynnä, joten päätin mennä pyörimään ympäri Tarttoa ja katselemaan paikkoja. Marleen ehdotti että mentäisiin katsomaan pari näyttelyä ja näin myös teimme. Ensimmäinen oli taidekoulun oma näyttely jossa oli mukana ymmärtääkseni koululaisten töitä, jotka olivat kyllä hienoja. Kaksi hieman laimeampaa näyttelyä myöhemmin menimme Aparaat-tehtaan omaan ravintolaan syömään ja illalla kiertelimme kaupungilla lisää.

Torstaina ensimmäinen maalaustunti alkoi. Harmillisesti olimme Emmin kanssa väärässä luokassa joten oikealle tunnille saavuimme nolosti 30 min myöhässä... Onneksi opettaja ymmärsi inhimillisen virheen ja kertoi meidän tehtävän olevan maalta vapaavalintainen juliste. Opettaja ojensi minulle paksun kirjan täynnä Neuvostoliiton aikaisia julisteita ja propagandaa, josta sain kuvan minkälaista maalausta haetaan.

Päätin lähestyä tehtävää individualistisesta näkökulmasta sillä en mielelläni halua yhdistää politiikkaa taiteeseeni. Piirrettyäni luonnoksen ideasta opettaja tuli vilkaisemaan ja vaikutti yllättyneeltä taidoistani ja pyysi luokkaa tulemaan vilkaisemaan luonnosta. Olin hyvin otettu ja toki muiden oppilaiden kehut tuntui hyvältä. Maalaustunnit kestää vain 3 tuntia joten enempää en saanut aikaan sillä minulla ei ollut vielä pensseleitä hallussani mutta kokonaisvaltaisesti päivä sujui sutjakkaasti ja suoraviivaisesti. Perjantai sujui yhtä mallikkaasti luonnoksen pohjalta teoksen maalaten. Vaikka päivät ovat olleet lyhyitä ja tämä viikko on vielä ollut varsin hiljainen tuntuu että olen silti saanut paljon aikaan. Toki Tarttoon totuttelu ja asettuminen vie aikaa mutta tähän asti kaikki on mennyt varsin mallikkaasti. Odotan innolla että rytmi nopeutuu ja tehtävät lähtevät pyörimään.

Saapuminen Tarttoon

Sateinen Tartto (20.3)

En leiki, en pelaa. 

Pelottaa, ahdistaa. Istun jättimäisen matkalaukkuni ja kitarani kanssa taksissa matkalla Katajannokkaan Helsingissä. Tekee mieli avata ovi ja hypätä taksista ulos. ''Mikä ihmeen älynväläys tämäkin oli, ei mun kannata lähteä minnekään!'' Saapuessani satamaan oli pedattava oma petini ja niellä pelottava totuus; matka Tarttoon on välttämätön ja nyt ei voi kääntyä. Emmi odotti terminaalissa ja koska aikaa oli jäljellä ennen laivaan nousua päätimme yhdessä pelosta täristen mennä kahville. Hetken juttelun jälkeen silti selkeästi molempien mieli palautui takaisin maan pinnalle ja ''kyllä tämä tästä'' ajatusmalli alkoi nousta mieliimme. Laivamatka Tallinnaan, taksi linja-autoasemalle ja bussi Tarttoon oli jännittynyt ja vieläkin hieman pelokas. Kauheat ja uhkakuvia maalailevat ajatukset pistelivät takaraivossa matkan ajan, jonka yritin peittää bussissa elokuvia katsomalla ja musiikkia kuuntelemalla. Entä jos tutorit ovat kylmiä, ilkeitä ja inhottavia? Entä jos Tartto ei olekaan mikään romanttinen ja kultturelli Viron opiskelijoiden kehto mikä tempaisee mukaansa? Mitä jos se kaikki onkin Neuvostoliiton omaista harmaata ja ankeaa betonia joka murskaantuu palasiksi jo sitä katsomalla? Entä jos tämä olikin virhe?

Totuuden hetki

Linja-auto kurvasi Tartton bussiasemalle ja ikkunasta näin kahden tutorin; Marleenen ja Kertun jotka olivat meitä vastassa. Jännitys tiivistyy. Bussista ulos kompuroiden ja ensimmäiset tervehdykset jakaessa tuntien, päivien, viikkojen ja kuukausien ahdistus putoaa harteilta. ''Nämähän on älyttömän mukavia, kilttejä ja vieraanvaraisia tyyppejä!'' Meidät ohjataan asunnollemme joka on ollut pitkään kysymysmerkki. Asunto sijaitsee Tartton vanhassa kaupungissa, mikä on osa keskustaa. Kolme kerrosta portaita tekee oman kehon painoisen matkalaukun kanssa vaikeuksia mutta siitäkin selvittiin. Asunnossa odottaa omistajat jotka hyvin vieraanvaraisesti esittelee meille koko asunnon ja hekin ovat kaikin puolin aurinkoisia ja kilttejä ihm

isiä. Asunto on upea, sisustus tyylikäs ja ajan terällä ja muutenkin olo on hyvin kotoisa. Huoneet ovat ihania, ja oma kylpyhuone on erinomainen asia. Tavarat purettuamme Marleen näyttää meille kaupunkia joka on kerennyt jo muuttua illan suussa kiilteleväksi ja pimeäksi, erittäin romanttiseksi paikaksi. Pieni kierros on vasta pintaraapaisu, mutta jokainen pieni paikka hehkuaa omaperäisyyttä. Arkkitehtuuri, kaupat, pubit, galleriat, kahvilat ja muut osat kaupunkia ja sen kokonaisuutta on iso tilkkutäkki vanhaa ja uutta. Neuvostoaikainen betonibrutalismi kuvaa ankeaa ja harmaata kangasta ja sen pintaa, mutta kaikki yksityiskohdat erilaisista valoista, katu-taiteesta, veistoksista ja liikkeistä kuvaavat väriä joka kankaalle on levitetty tuomaan elämää ja persoonallisuutta. Nukkumaan mennessä olo on huojentunut ja olen varma että täällä tulee viihtymään.

                                                              Huoneeni

                                 Suutelevat ylioppilaat                     Kotikatu vanhassa kaupungissa

                           

                                                           Niinkuin sanoin, yhdistelmä 

                                                           uutta ja vanhaa... (Tukipylv-

                                                           väs asunnossa.)

                           Common room, joka on yhteinen minulle, Emmille ja asunnon omistajille

                                   

Paikallista katutaidetta

 Näkymä eteisestä sisäpihalle

Käytävä jonka varrella on huoneet

                                                                         Katu jossa ovi rappukäytävään ja asuntoon sijaitsee

                                         Isä ja poika (uutta ja vanhaa?)