Kevät alkoi, niin myös kouluhommat (27.3-31.3)

Viikonlopun jälkeen maanantai oli vapaata, mutten tehnyt mitään ihmeellistä. Kävin ostoksilla, lenkkeilin ja hoidin muita koulun ulkopuolisia asioita. Tiistaina menimme käymään Aparaatilla ja saimme kattavan kierroksen painomuseosta, mistä meidän tulisi tehdä mainos. Museo oli todella mielenkiintoinen, ja osa tavarasta oli jopa 1800-luvulta asti. Koko museo sijaitsi siis vanhassa Neuvostoliiton aikaisessa tehtaassa joten siinä oli samanaikaisesti rujoutta mutta silti lämpöä, jonka vapaaehtoistyötä tekevät ihmiset museossa tuovat mukanaan. Heidän esittelemänsä painot ja siinä käytettävät metodit muistuttivat paljonkin grafiikkaa, ja myöhemmin selvisi että tehtaassa oli tiloja missä voisi kohopainoa tehdä! Kierroksen aikana opas vei meidät läpi museon ja tehtaan, missä he valmistavat custom-lehtiöitä kierrätettyistä kirjoista. Paperinkin teosta näytettiin esimerkki. Museolla oli myös oma kirjastonsa, joka oli pieni, kaksikerroksinen taianomainen komero jossa oli 6 metrin korkeuteen nouseva kirjahylly täynnä vanhoja kirjoja jotka oli myynnissä 2€ kappale. Kirjasto muistutti Harry Potter elokuvassa nähtävää taikasauvakauppaa. Kierroksen päätyttyä päätimme antaa oppaalle viikko aikaa tehdä karkea lista asioista mitä hän toivoo mainoksessa painotettavan ja esitettävän, ja tapaamme hänet uudelleen ensi viikolla. Alustavasti sovittiin 3D-opiskelijoiden kanssa että he olisivat päävastuussa videosta ja editoinnista Emmin kanssa, minä tarjoan musiikit. On mahtavaa saada viimein soveltaa musiikkia näihin projekteihin, joten vastuullani on luoda musiikki alusta loppuun videoon, ettei heidän tarvitsisi käyttää tylsiä vapaasti käytettäviä hissimusiikkeja.

Aparaatin sisäpiha

Keskiviikkona aloitettiin lehtiprojekti. Tulin 2 tuntia ajoissa koululle tietämättömänä siitä että tunti alkaisi vasta hieman ennen 11, mutta saatuani tästä Avelta kuulla päätin hyväksyä kohtaloni ja käydä hakemassa kahvia ja odotella. Opiskelijoiden ja opettajan saapuessa paikalle ei suurta kommunikaatiota opiskelijoiden kanssa ollut. Tai siis ei yhtään. Opettaja kyllä mieluusti tulkkasi minulle ja oli auttavana kätenä alustavassa keskustelussa siitä miten projekti lähtisi käynti. Tarkoituksena olisi siis päättää lehden teema. Ruokatauon jälkeen klo 13 pääsi jengi vauhtiin, mutta ikävä kyllä vieläkin viroksi. Opettaja pyysi yhtä oppilaista kertomaan minulle missä mennään, ja sovittiin että minut lisättäisiin facebook-ryhmään missä pysyisin ajan tasalla. Sekin kyllä viroksi mutta ihan miten vaan. Opettaja pyysi kotiin lähtiessäni että katsoisin erilaisia pohjia lehden taittoon ensi viikoksi.

25.3 Virossa muistetaan heitä ketkä lähetettiin Siperiaan työleireille

Seuraavana päivänä tein vapaaehtoisesti maalausta ylhäällä tornissa. Aurinko oli virkistävä ja koko miljöö oli inspiroiva. Hetken hengähtäessä pystyi ihastella Tarttoa ja taas jatkaa. Paljon vettä käyttäessä lattia lainehti mustaa vettä... Onneksi Marleenin tullessa katsomaan miten hommat sujui hän nauraen auttoi siivouksessa. Aihe hahmottui iltapäivän loppupuolella ja päätin maalata muotokuvan piispa Henrikistä. Maalattuani pohjan valmiiksi piti rientää luennolle jossa saisin kuulla tarkemmin aikaisemmalta ryhmältä jotka olivat saaneet lehden valmiiksi mitä odottaa projektilta. Viroksi sekin oli... Paikalla piti olla suomalainen tyttö keneltä olisin kysellyt omalla kielelläni mitä odottaa mutta hän ei päässyt paikalle. Ehkä tavoitan hänet vielä. Luennon päätyttyä yksi oman projektini oppilaista kertoi minulle lehden aiheeksi tulevan hipster-mielinen ekologinen elämäntyylilehti. Kuulostaa ihan hyvältä omaan korvaani.






Tänään jatkoin piispa Henrikin muotokuvaa, joka etenee hyvää vauhtia. Opettaja kannusti ja kehui paljon työtä, ja toivoo minun tekevän samankaltaisia kuvia lisää. Ehkä teenkin!

Ensiaskeleet koulussa (21-24.3.)

Antaa palaa... 

Tiistaina koululle saapuessamme Marleenen opastamana tapaamme Aven, joka auttavaisesti avartaa kuvaa siitä mitä meidän olisi mahdollista tehdä opiskelun aikana. Ensimmäisenä puheeksi tulee mahdollisuus osallistua projektiin jonka päämääränä on luoda lehti. Sivuntaitto ja tekstien kirjoittelu ei ollut sitä mitä odotin, mutta avoimin mielin Emmin kanssa todettiin lehtiprojektiin osallistumisen olevan hyvä vaihtoehto. Ensi keskiviikkona projekti alkaa alusta uudella ryhmällä mihin me liitymme. Tässä vaiheessa siitä on siis vaikea sanoa enempää. Toivon vaan että yhteistyö muiden oppilaiden kanssa on sujuvaa enkä astu kenenkään varpaille projektin aikana. Ave myös mainitsi eräästä lehtipainomosta josta pitäisi tehdä mainos videon muodossa. Menisimme myöhemmin päivällä pyörähtämään tehtaalla.

Tuli ilmi että tunteja ei ollut kovin paljon varattuna vielä tälle viikolle ja Aven tapaamisen jälkeen minulla ja Emmillä oli 3 tuntia tyhjää aikaa ennen tehtaalla vierailua. Ruokakaupan kautta, jossa sorruin ostamaan vain mehua ja nuudelia sillä en tajua mitä muut paketit sisältää menin kämpälle lepäilemään.

Painotehdas sijaisti Aparaat-nimisessä tehdasalueessa joka muistutti hyvinkin paljon Kaapelitehdasta Helsingissä. Tekisimme projektin joko yhdessä tai erikseen kahden suomalaisen 3D-opiskelijan kanssa. Varsinainen kierros ympäri tehdasta sijoitettiin ensi viikon tiistaille, mutta tuli selkeäksi että tehtävä oli hyvinkin vapaamuotoinen. Olen myös saanut ymmärtää että tulevan lukujärjestyksen selventyessä minulla on mahdollisuus valita mitä projekteja teen ja mitkä jätän väliin. 

Keskiviikko oli tyhjää täynnä, joten päätin mennä pyörimään ympäri Tarttoa ja katselemaan paikkoja. Marleen ehdotti että mentäisiin katsomaan pari näyttelyä ja näin myös teimme. Ensimmäinen oli taidekoulun oma näyttely jossa oli mukana ymmärtääkseni koululaisten töitä, jotka olivat kyllä hienoja. Kaksi hieman laimeampaa näyttelyä myöhemmin menimme Aparaat-tehtaan omaan ravintolaan syömään ja illalla kiertelimme kaupungilla lisää.

Torstaina ensimmäinen maalaustunti alkoi. Harmillisesti olimme Emmin kanssa väärässä luokassa joten oikealle tunnille saavuimme nolosti 30 min myöhässä... Onneksi opettaja ymmärsi inhimillisen virheen ja kertoi meidän tehtävän olevan maalta vapaavalintainen juliste. Opettaja ojensi minulle paksun kirjan täynnä Neuvostoliiton aikaisia julisteita ja propagandaa, josta sain kuvan minkälaista maalausta haetaan.

Päätin lähestyä tehtävää individualistisesta näkökulmasta sillä en mielelläni halua yhdistää politiikkaa taiteeseeni. Piirrettyäni luonnoksen ideasta opettaja tuli vilkaisemaan ja vaikutti yllättyneeltä taidoistani ja pyysi luokkaa tulemaan vilkaisemaan luonnosta. Olin hyvin otettu ja toki muiden oppilaiden kehut tuntui hyvältä. Maalaustunnit kestää vain 3 tuntia joten enempää en saanut aikaan sillä minulla ei ollut vielä pensseleitä hallussani mutta kokonaisvaltaisesti päivä sujui sutjakkaasti ja suoraviivaisesti. Perjantai sujui yhtä mallikkaasti luonnoksen pohjalta teoksen maalaten. Vaikka päivät ovat olleet lyhyitä ja tämä viikko on vielä ollut varsin hiljainen tuntuu että olen silti saanut paljon aikaan. Toki Tarttoon totuttelu ja asettuminen vie aikaa mutta tähän asti kaikki on mennyt varsin mallikkaasti. Odotan innolla että rytmi nopeutuu ja tehtävät lähtevät pyörimään.

Saapuminen Tarttoon

Sateinen Tartto (20.3)

En leiki, en pelaa. 

Pelottaa, ahdistaa. Istun jättimäisen matkalaukkuni ja kitarani kanssa taksissa matkalla Katajannokkaan Helsingissä. Tekee mieli avata ovi ja hypätä taksista ulos. ''Mikä ihmeen älynväläys tämäkin oli, ei mun kannata lähteä minnekään!'' Saapuessani satamaan oli pedattava oma petini ja niellä pelottava totuus; matka Tarttoon on välttämätön ja nyt ei voi kääntyä. Emmi odotti terminaalissa ja koska aikaa oli jäljellä ennen laivaan nousua päätimme yhdessä pelosta täristen mennä kahville. Hetken juttelun jälkeen silti selkeästi molempien mieli palautui takaisin maan pinnalle ja ''kyllä tämä tästä'' ajatusmalli alkoi nousta mieliimme. Laivamatka Tallinnaan, taksi linja-autoasemalle ja bussi Tarttoon oli jännittynyt ja vieläkin hieman pelokas. Kauheat ja uhkakuvia maalailevat ajatukset pistelivät takaraivossa matkan ajan, jonka yritin peittää bussissa elokuvia katsomalla ja musiikkia kuuntelemalla. Entä jos tutorit ovat kylmiä, ilkeitä ja inhottavia? Entä jos Tartto ei olekaan mikään romanttinen ja kultturelli Viron opiskelijoiden kehto mikä tempaisee mukaansa? Mitä jos se kaikki onkin Neuvostoliiton omaista harmaata ja ankeaa betonia joka murskaantuu palasiksi jo sitä katsomalla? Entä jos tämä olikin virhe?

Totuuden hetki

Linja-auto kurvasi Tartton bussiasemalle ja ikkunasta näin kahden tutorin; Marleenen ja Kertun jotka olivat meitä vastassa. Jännitys tiivistyy. Bussista ulos kompuroiden ja ensimmäiset tervehdykset jakaessa tuntien, päivien, viikkojen ja kuukausien ahdistus putoaa harteilta. ''Nämähän on älyttömän mukavia, kilttejä ja vieraanvaraisia tyyppejä!'' Meidät ohjataan asunnollemme joka on ollut pitkään kysymysmerkki. Asunto sijaitsee Tartton vanhassa kaupungissa, mikä on osa keskustaa. Kolme kerrosta portaita tekee oman kehon painoisen matkalaukun kanssa vaikeuksia mutta siitäkin selvittiin. Asunnossa odottaa omistajat jotka hyvin vieraanvaraisesti esittelee meille koko asunnon ja hekin ovat kaikin puolin aurinkoisia ja kilttejä ihm

isiä. Asunto on upea, sisustus tyylikäs ja ajan terällä ja muutenkin olo on hyvin kotoisa. Huoneet ovat ihania, ja oma kylpyhuone on erinomainen asia. Tavarat purettuamme Marleen näyttää meille kaupunkia joka on kerennyt jo muuttua illan suussa kiilteleväksi ja pimeäksi, erittäin romanttiseksi paikaksi. Pieni kierros on vasta pintaraapaisu, mutta jokainen pieni paikka hehkuaa omaperäisyyttä. Arkkitehtuuri, kaupat, pubit, galleriat, kahvilat ja muut osat kaupunkia ja sen kokonaisuutta on iso tilkkutäkki vanhaa ja uutta. Neuvostoaikainen betonibrutalismi kuvaa ankeaa ja harmaata kangasta ja sen pintaa, mutta kaikki yksityiskohdat erilaisista valoista, katu-taiteesta, veistoksista ja liikkeistä kuvaavat väriä joka kankaalle on levitetty tuomaan elämää ja persoonallisuutta. Nukkumaan mennessä olo on huojentunut ja olen varma että täällä tulee viihtymään.

                                                              Huoneeni

                                 Suutelevat ylioppilaat                     Kotikatu vanhassa kaupungissa

                           

                                                           Niinkuin sanoin, yhdistelmä 

                                                           uutta ja vanhaa... (Tukipylv-

                                                           väs asunnossa.)

                           Common room, joka on yhteinen minulle, Emmille ja asunnon omistajille

                                   

Paikallista katutaidetta

 Näkymä eteisestä sisäpihalle

Käytävä jonka varrella on huoneet

                                                                         Katu jossa ovi rappukäytävään ja asuntoon sijaitsee

                                         Isä ja poika (uutta ja vanhaa?)